Hautaan siunaaminen

 Kuvaaja Ulla Spännäri

Kun kuolema tulee lähelle, se pysähdyttää meidät. Joskus kuolema tulee aivan yllättäen, joskus pitkällisen sairauden jälkeen. Suru ja ikävä ovat asioita, jotka liittyvät aina kuolemaan. Ikävän ja surun seestyessä jäljelle jäävät monenlaiset muistot ja yhteisesti koetut asiat.

Usko antaa toivoa surussa

Kristillisen uskon perusteella ymmärrämme, että koko elämä ja myös kuolema on kokonaan Jumalan kädessä. Usko elävään Jumalaan antaa meille toivon siitä, että elämä jatkuu jossain muodossa myös kuoleman jälkeen. Jeesus sanoo: “Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.“

Kuolema ja kärsimys saattavat viedä meitä poispäin Jumalasta. Saamme syystäkin kysyä, missä hyvä Jumala kaiken kärsimyksen keskellä on. Ja toisaalta saamme uskoa siihen, ettei Jumala kuitenkaan käännä meille selkäänsä. Hän on erityisen lähellä silloin, kun on kärsimystä ja kuolemaa.

Hautaan siunaaminen

Hautaan siunaaminen merkitsee sitä, että vielä kerran olemme yhdessä. Omaiset ja ystävät saattavat vainajaa hänen viimeisellä matkallaan. Tilaisuudessa kiitetään siitä hyvästä, mitä poismenneen kautta on saatu ja surun ja ikävän keskellä jäädään armollisen Jumalan huostaan. 

Toimituskeskustelu

Siunaustilaisuuden onnistumisen kannalta on tärkeää, että omaiset neuvottelevat asioista siunaavan papin kanssa. Pappi soittaa viimeistään siunaustilaisuutta edeltävällä viikolla omaisten edustajalle ja sopii ajan tapaamista varten. Toimituskeskustelu käydään lähiomaisen kodissa tai seurakunnan tiloissa.

Toimituskeskustelussa omaisilla on tilaisuus kertoa vainajan elämästä sekä keskustella surusta ja kuolemasta. Keskustelussa käsitellään myös hautajaisiin liittyviä yksityiskohtia ja toiveita sekä virsitoivomuksia. Muista siunaustilaisuuteen liittyvistä musiikkitoiveista on hyvä neuvotella kanttorin kanssa.

 

Takaisin ylös

Tästä voit tykätä Kotkan evankelis-luterilaiset seurakunnat -facebook-sivusta.